ONKO NAISPAPPEUS KAPINAA VAI EDISTYSTÄ?


Jussi-Heikki Mäenpää


VALIKKOON


"Jumala loi ihmisen joko mieheksi tai naiseksi ja antoi heille eri tehtävät. Samoin Herra Kristus antaa kirkossaan miehelle ja naiselle eri tehtävät. Se on Hänen tahtonsa ja Hänen hyvän järjestyksensä mukaista. Hän tietää, mikä on parasta meille ja mikä on parasta Hänen kirkolleen. Se, että jotkut naiset eivät tyydy omiin tehtäviinsä, jotka heille on uskottu, ei ole Herran Kristuksen vaan heidän oma vikansa. Naispappeus on puhdasta tottelemattomuutta Herraa kohtaan."
(Ulla Hindbeck, Miksi jätin pappisviran, Perusta 3/1988)

Miksi esim. piispa Olavi Rimpiläinen kieltäytyi virassa ollessaan vihkimästä naisia papeiksi? Miksi kaikki eivät suostu minkäänlaiseen yhteistyöhön naispappien kanssa? Onko kysymys sovinismista tai vanhanaikaisesta tiukkapipoisuudesta? Itsekin kuulun niihin, jotka torjuvat naispappeuden. Mutta syy ei ole kumpikaan äsken mainitsemistani. Perusteluina mielipiteilleni minulla on kaksi raamatunkohtaa.

"Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa."
(1. Kor. 14:33-35)

Tässä kohdassa voi ensinäkymältä tuntua siltä, että tässä kielletään kokonaan naisen puhuminen jumalanpalveluksessa tai seurakunnassa pääkokouksessa. Mutta se, että tämä kohta puhuu naisen opettamista ks. tilanteissa, on enemmän kuin ymmärrettävää. Paavali kertoo samassa kirjeessä naisen profetoivan ja lukevan esirukouksia (1. Kor. 11:5), joten jos tuo tarkoittaisi täydellistä hiljaisuutta, olisi hän itsensä kanssa ristiriitainen. Naisten puhumiskielto tarkoittaa siis vain seurakunnan opettamista paimenen ominaisuudessa.

Jotkut ajattelevat, että naiset olivat tuohon aikaan liian puheliaita mikä häiritsi jumalanpalveluksen pitoa, ja että tuo tarkoittaisi vain häiritsevän puhumisen kieltoa. Mutta verbi, joka suomessa on nykykäännöksessä puhua, on kreikaksi lalei, mikä tarkoittaa saarnan pitämistä. Verbi ei tarkoita häiritsevää puhetta vaan siis, kuten äsken sanoin, saarnan pitämistä.

"Minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa."
(1. Tim. 2:12)

Jotkut ajattelevat tämän olevan vain kulttuurisidonnainen kysymys. Naisen asema oli tuolloin seistä nyrkin ja hellan välissä ja nykyään tilanne olisi toinen, koska nainen voi toimia muissa korkeissa viroissa. Tähän vastaan lainaamalla erästä Mikko Sataman melko hyvää argumenttia.

"Vedottaessa Raamattuun ja sen auktoriteettiin pappeutta käsiteltäessä, naispappeuden kannattajat usein selittävät naispappeutta vastaan olevat kohdat kulttuuri- ja aikasidonnaisiksi. He sanovat, että siihen aikaan naisen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen asema olivat heikkoja. Siinä kulttuurissa naispappeus ei ollut sopivaa, mutta nykyaikana, jolloin naiset ovat itsenäisiä, osaavia ja miesten kanssa tasa-arvoisia, ei tällainen säätämys enää ole pätevä. Tässä naispappeuden kannattajat kuitenkin erehtyvät. Uuden testamentin aikaan naispappeus oli hyvinkin yleistä. Askeesikultteja lukuun ottamatta lähes kaikissa tuon ajan pakanauskonnoissa oli papittaria, jotka toimittivat uhreja ja palveluksia rinnan miesten kanssa täysin tasa-arvoisina, joskus jopa suurempiarvoisina. Mm. Delfoin kuuluisa oraakkeli oli nainen. Jos siis naispappeus olisi kulttuuri- ja aikasidonnaista, se olisi sallittu myös tuohon aikaan."
(Mikko Satama, Naispappeus ja uuden liiton seurakunta)

Olen saanut kritiikkiä, jonka mukaan me naispappeuden vastustajat emme itsekään toteuta tuota kohtaa täysin, kun sallimme naisen toimia evankelistana, nuorisotyönohjaajana tai pyhäkoulun opettajana. Tämä johtuu siitä, että Raamatussa esille tulevat asiat on liitettävä oikeaan aihealueeseensa, mikä tässä tapauksessa on jumalanpalvelus tai seurakunnan pääkokous, ei nuortenilta eikä pyhäkoulu. Eivätkä äskenmainitsemani tapaukset edes ole seurakunnan paimenia.

"Niin tulee siis seurakunnan paimenn olla nuhteeton, yhden vaimon mies, raitis, maltillinen, säädyllinen, vieraanvarainen, taitava opettamaan."
(1. Tim. 3:2)

Monesti kuulee vedootavan myös tähän kolmanteen kohtaan Raamatussa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että tätä kohtaa ei mielestäni voi soveltaa naispappeuskeskusteluihin, sillä myöhemmin sanotaan, että myös seurakunnan palvelijan, eli diakonin, tulee olla yhden vaimon mies (1. Tim. 3:12). Ja kuitenkin Foibe oli nainen ja seurakunnan palvelija (Room. 16:1-2). Tämä kertoo siitä, että paimenn ja palvelijan tulee olla puolisolleen uskollisia, ei eronneita tai uudelleen naimisiin menneitä eikä varsinkaan moniavioisia.

Syy siihen, miksi nainen ei voi toimia seurakunnan paimenna, perustuu luomisjärjestykseen. Mies luotiin ensin, sitten nainen. Mies on tarkoitettu olemaan naisen pää ja naisen miehen "alainen". Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että mies rakastaa vaimoaan eikä kohtele tätä miten vain, joten siinä mielessä tasa-arvo kyllä kompensoituu. Naisellakin on oikeus tehdä alotteita ja sanoa oma mielipiteensä asiasta, mutta mies on se joka tekee aina lopullisen päätöksen. Siinä ei tietenkään ole mitään epäraamatullista, jos perheessä mies siivoaa, laittaa ruokaa ja tekee vastaavanalisia "naisten töiksi" miellettyjä käytännön askareita, kunhan se tapahtuu vapaaehtoisesti rakkaudesta. Tai jos nainen miehensä valvonnassa hoitaa perheen raha-asioita, mikäli hallitsee talousasiat paremmin kuin mies. Mutta jos näihin on syynä Justiinan tapa komentaa ja alistaa Pekka Puupäätä, on silloin menty kyllä metsään. Mutta se perhe-elämästä.

Lisäksi toinen syy on myös se, että paimenn virka perustuu apostolin virkaan, jotka kaikki olivat miehiä. Koska Suomessakin on paljon kristittyjä naisia, jotka ovat naispappeutta vastaan, ei kysymys ole sovinismista. Tämän artikkelin loppupuolella on linkki ruotsalaisen Ulla Hindbeckin todistukseen siitä miksi hän Raamattuun vedoten jätti virkansa pappina. Suomessa toimii Priscilla-yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea herätyskristittyjen naisteologien hengellistä kutsumusta ja identiteettiä, kuitenkin vastustaen naispappeutta.

Eräs räikeimpiä naispappeuden puolustumiseen väärin käytettyjä raamatunkohtia on tämä:

"Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa."
(Gal. 3:28)

Vaikka mies ja nainen ovatkin myös tämän kohdan mukaan tasa-arvoisia, on heille luomisessa asetettu erilaiset tehtävät. Kaikki jakeet pitäisi liittää aina aiheyhteyteensä ja tässä kohdassa ei puhuta seurakunnan paimenn virasta halaistuakaan sanaa. Jos tuo kohta kävisi puolustamaan naispappeutta, voitaisiin sillä aivan hyvin puolustaa myös homoliittoja ja miehen toimimista lapsen synnyttäjänä (sanan varsinaisessa merkityksessä, en nyt tarkoita miespuolisia kätilöitä enkä lapsen isän mukanaoloa synnytyksessä), tosin keinotekoisin keinoin.

Saako nainen sitten pitää todistuspuheita tai julistaa lakisaarnaa ja evankeliumia? Nuo mainitsemani kohdat (1. Kor. 11:5, 1. Tim. 2:12) sijoittuvat molemmat jumalanpalvelukseen tai seurakunnan pääkokoukseen, joten siihen ne on liitettävä. Myös Priscilla-nimisen naisen kerrottiin ojentaneen erästä puhuja (Ap.t. 18:27), eli opettaneen häntä. Tämä ei kuitenkaan ole puolustukseksi naispappeudelle, sillä Priscilla ei opettanut seurakunnan paimenn ominaisuudessa ja tuossakin tilanteessa hän toimi miehensä Apolloksen auktoriteetin alaisena. Paavali liittää nuo molemmat raamatunkohdat seurakunnan hallitsemiseen. Kysymys on siis ns. auktoritatiivisestä opettamisesta, eli henkilöstä joka vastaa minkälaista opetusta seurakunta saa. Ainoastaan seurakunnan paiment voivat opettaa oman auktoriteettinsa alla, maallikoilla tulee olla auktoriteetti, joka on siis seurakunnan paimen. Nainen voi siis kirjoittaa hengellisiä opetuskirjoja ja pitää todistuspuheita tai esitelmiä eri aiheista siinä missä miespuoliset maallikotkin, jotka toimivat paimenien auktoriteetin alla. Tämän lisäksi nainen voi toimia opettajana myös esim. raamattukouluissa, sillä niissä ei ole kysymys seurakunnista sinänsä (tai ainakaan ei pitäisi olla, vaikka täytyy sanoa että kyllä minulle vuosi Kansanlähetysopistossa merkitsi lähes samaa kuin seurakunta mikä olikin sitten kova paikka kun opistoaika päättyi). Tai julistaa evankeliumia esim. jossain evankelioimistapahtumissa. Tämäkin kaikki niin että nainen toimii joko oman miehensä tai miespuolisten paimenien tai johtajien auktoriteetin alla, eli raamattukouluissa olisi miespuolinen rehtori.

Seurakunnan paimen ja evankelista ovat kaksi eri virkaa (Ef. 4:11), ja evankeliointiin kuuluu myös tietynlaista opettamista. Näin ollen niiden, joiden mielestä nainen ei voisi toimia evankeliumin julistajana sinänsä, perustelut eivät ole kovinkaan raamatulliset. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin Mariaa voisi pitää maailman ensimmäisenä evankelistana (Joh. 20:18). Mutta evankelistan työhön sisältyvä opetus ei ole samanlaista, mitä seurakunnan paimenn, joten kysymyksessä on kaksi täysin erilaista virkaa.

Nyt joku voi ajatella, että naispappeushan voisi olla mahdollista sillä edellytyksellä että naispuolinen paimen toimii ainoastaan alttarilla mutta ei opeta. Vapaista suunnista en tiedä, mutta luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa papilla on kolme tehtävää: toimia liturgina, saarnata, jakaa ehtoollinen. Ajatus, jonka mukaan pappi toimisi pelkästään liturgina mutta ei koskaan opettajana, on täysin kuolleena syntynyt. Kyllä papin tulee voida opettaa. Pappi on seurakunnan paimen ja tietyllä tavalla hallitsee seurakuntalaisia. Mitä tulee ehtoollisen jakoon, Raamattu ei missään kiellä naiselta ehtoollisenjakoa. Näin ollen naismaallikko voi toimia ehtoollisen jakajan avustajana, mikäli ei ole naispappi.

Millaisissa tilanteissa naispappien kanssa tosiaan voi toimia? Oma hengellinen kotini Suomen Ev.Lut. Kansanlähetys, joka alusta pitäen on suhtaunut naispappeuteen kielteisesti, on selvittänyt oman kantansa asiaan näin.

"Voimme kuitenkin olla pappisvihkimyksen ottaneen naisen kanssa yhteistyössä esim. työneuvotteluissa, erilaisissa järjestelytehtävissä yms. sekä kokonaiskirkko- että paikallisseurakuntatasolla. Koska pappisvihkimys ei riistä naiselta yleistä pappeutta, mikäli se hänellä on uskon kautta Kristukseen, voi pappisvihkimyksen ottanut nainen paikallisseurakunnan edustajana esiintyä myös puhujana tai muuna ohjelmansuorittajana seurakunnan ja Kansanlähetyksen yhdessä järjestämissä tilaisuuksissa. Mutta koska Kansanlähetys ei näe naispappeutta raamatullisena ja pappisvihkimyksen ottaminen on naiselta teologinen kannanotto tätä näkymystä vastaan, emme kuitenkaan käytä naispappeja puhujina Kansanlähetyksen omissa tilaisuuksisa, eli tilaisuuksissa, joiden ohjelma on yksin Kansanlähetyksen vastuulla."
(Suomen Ev.Lut. Kansanlähetys, Dokumentteja Virkakysymyksestä)

Nuo erilaiset työneuvottelut minäkin allekirjoitan. Samoin kuin erilaiset paneelikeskustelut. Voi myös mennä sukulaisten tai ystävien häihin tai hautajaisiin yms. vaikka niissä olisikin naispappi toimituksen suorittajana. Menisin vaikka ne toimittaisi joku liberaali miespappi tai vaikkapa islamilainen imaami. Mutta siinä, että ev.lut. paikallisseurakunnan ja Kansanlähetyksen tai minkä tahansa muunkin naispappeutta vastustavan kirkon herätysliikkeen yhteisissä tilaisuuksissa naispappi voi toimia virassaan oman ev.lut. paikallisseurakuntansa edustajana, on mielestäni suuri ristiriita. Tässäkin asiassa käytännöt vaihtelevat Kansanlähetys-piireittäin. Siihen, riistääkö Jumalan tahdon vastaisen pappisvihkimyksen ottaminen yleisen pappeuden vaiko ei, en ota kantaa, Jumala yksin tietää. Mutta mikäli joku nainen on seurakuntansa paimen ja edustaa jossain omaa seurakuntaansa, on hän seurakunnan paimen silloinkin. Siitä ei pääse mihinkään. Koska naispappeus on yksi osa liberaaliteologiaa, voi naisen harjoittamaa paimenuutta pitää mielestäni rinnastettavissa siihen että annetaan jonkun liberaalin puhua Kansanlähetyksen ja jonkun paikallisseurakunnan yhteisissä tilaisuuksissa. Itse olen kyllä muutaman kerran ollut mukana käytännöntiimin hätävara-avustajana Kansanlähetyksen sekä erään ev.lut. seurakunnan yhteisessä tilaisuudessa, jossa on seurakunnan taholta ollut naispappi mukana, sillä naispappeutta vastaan taistelu ei olekaan ensisijainen missioni. Yleisesti ottaen olen kuitenkin katsonut ensisijaisesti paremmaksi välttää tilaisuuksia, jossa nainen toimi paimenen osassa ja henkilökohtaisesti toivoisinkin, että Kansanlähetys voisi tässä asiassa tehdä muutoksen konservatiivisempaan suuntaan. Olen kyllä tietoinen siitä, että kirkon herätysliikket ovat paineen alla ja tällainen järjestely voi olla ainoa vaihtoehto, jotta kyseisen seurakunnan kanssa yhteistyö voisi edes jonkinlaisessa mittapuussa toimia. Ja alttarillehan Kansanlähetyksen tilaisuuksissa ei naispapeilla ole missään tapauksessa asiaa, vaikka tilaisuus olisikin jonkun ev.lut. paikallisseurakunnan kanssa yhteinen.

Tästä pääsemmekin erääseen kysymykseen, joka sinänsä ei liity varsinaiseen aiheeseen mutta mikä olisi tässä tapauksessa väärin jättää käsittelemättä, eli kysymykseen voivatko naispapit, naispappeuden kannattajat sekä liberaalit yleensäkin pelastua. Meillä ihmisillä ei ole oikeutta ketään tuomita, vain ja ainoastaan Jumalalla. Jeesus on aikanaan kuollut ristillä myös liberaalien puolesta sovittaen kaikki heidän syntinsä naispappeudesta lähtien. En siis halua julistaa, että jokainen naispappi ja liberaali joutuisi automaattisesti kadotukseen, sillä joidenkin heistä kohdalla kysymys voi olla vain vilpittömästä sokeudesta joidenkin asioiden suhteen. Jokaisella kristityllä on sokea piste jossain päin silmää, hengellisesti erehtymätöntä kristittyä ei ole. Lisäksi on todettava, että naispappeudessa ei kuitenkaan ole kysymys läheskään yhtä vakavasta synnistä mitä esim. homoseksuaalisuuden hyväksymisessä ja harjoittamisessa. Mutta totuus on se, että mitä enemmän toimimme tietoisesti Jumalan sanan vastaisesti ja annamme pientenkin syntien hallita elämäämme, niin sen kauemmas Hänestä ajaudumme, joten tässä suhteessa naispapit ja liberaalit ovat hyvin vaarallisella vyöhykkeellä. Mitä vielä tulee naispappeuden ja liberaaliteologian yhtenäisyyteen, niin onko sattumaa että tutkimusten mukaan naispappien kannatusluvut esim. homoliitoissa ja Helvetin olemassaolon kiistämisessä olivat melko runsaat? Raamattu nimittäin luettelee asioita, joiden tietoiset harjoittajat ja hyväksyjät eivät tule perimään Taivasten valtakuntaa (1. Kor.6:9), vaikka sanoisivatkin uskovansa Jeesukseen. Siitäkin uskallan olla varma, että ne jotka tuudittavat ihmisiä väärään rauhaan opettamalla, että Helvettiä ei ole, tulevat itsensä kyseisestä paikasta löytämään, mikäli eivät tee parannusta ja ala opettaa toisin (Matt. 18:6). Samoin ne, jotka kieltämällä Jeesuksen neitseestä syntymisen osoittavat että eivät usko Hänen Jumaluuteensa, johon uskomatta kukaan ei voi pelastua.

En vihaa ketään naispappia ihmisenä. Monet heistä ovat todella mukavia ihmisiä ja olisivat varmasti todella hyviä ja siunauksellisia työntekijöitä muissa hengellisissä tehtävissä, sellaisissa jotka Jumala on tarkoittanut myös naisille. Minulle ei ole ongelma tervehtiä heitä esim. ruokakaupoissa ja jos he ovat "siviilihenkilöinä" jossain tilaisuudessa kuuntelijan paikalla, ei se minua haittaa.

On muuten rehellisyyden nimissä huomautettava, että suomen kielen sana pappi on paimenista puhuttaessa hieman harhaanjohtava. Vanhassa liitossa oli erillisiä pappeja, mutta uudessa liitossa pappeus on yleistä pappeutta, joka on tarkoitettu kaikille kristityille, niin miehille kuin naisille (1. Piet. 2:9). En ole mikään kielipoliisi, mutta juuri mahdolliseten väärinkäsitysten välttämiseksi käyttäisin itse noin muuten sanoja paimen, kaitsija tai pastori, joista viimeksi mainittu on latinalainen paimenta tarkoittava lainasana ja jonka puhekielen slangisana "pappi" on lopulta syrjäyttänyt virallisessa kirjakielessä.


LÄHTEITÄ JA LUKEMISTA

"Jos joku vastustaa naispappeutta sillä perusteella, että hän pitää naisen arvoa vähäisempänä kuin miehen, niin tällaisen ihmisen näkemyksiä vastustan vielä enemmän kuin naispappeuden kannattajan. Arvostan suuresti monia Jumalan armolahjoillaan varustamia naisia, jotka ovat aidossa raamatullisessa uskossa. Esimerkiksi Liisi Jokiranta ja Mailis Janatuinen lyövät mielestäni laudalta ainakin 80% miessaarnaajista. En silti hyväksy sitä, että kukaan nainen, olipa hän kuinka hyvä opettamaan tahansa, ryhtyy pastoriksi."
(Mikko Satama, Naispappeus ja uuden liiton seurakunta)

Ulla Hindbeck: MIKSI JÄTIN PAPPISVIRAN?
Mailis Janatuinen: NAISEN PAIKKA SEURAKUNNASSA
Mikko Satama: NAISPAPPEUS JA KRISTILLINEN PERHEKÄSITYS
Mikko Satama: NAISPAPPEUS JA UUDEN LIITON SEURAKUNTA
Timo Virtanen: RAAMATUN PAPPEUTTA

Heikki Koskenniemi: Vedenjakajalla naispappeus, Sley-kirjat Oy 1959
Raimo Mäkelä: Kuka on oikea pappi, Perussanoma 1988
Suomen Ev.Lut. Kansanlähetys: Dokumentteja virkakysymyksestä, 1991

PRISCILLA-YHDISTYS RY.


PALAUTEKESKUSTELUA

Alkuperäinen palaute normaalilla fontilla.

Omat vastaukseni kursiivilla

17.1.2007

Sain joku aika sitten kyseenalaisen kunnian päästä Vartijan, liberaalien äänitorvena toimivan lehden, numeroon 5-6/2006. Kirjoituksessaan "Paha Naipappeus - Miksi naispappeuden vastustajat jatkavat jo etukäteen hävityksi tietämäänsä taistelua?" TL Per Lindblad siteeraa muutamia kohtia kirjoituksestani ja esittää niihin liittyvää kritiikkiä. Koko kirjoitusta en ala sen enempää analysoida, mutta koen aiheelliseksi vastata hänen omia sanomisiani koskeeviin argumentteihinsa.

Tarkastelemalla nykyisiä, julkisuudessa esiintyneitä naispappeuden vastustuksen perusteita, päädytään ajatusketjuun: Raamattu on Jumalan sanaa; Jumalan sana ilmoittaa Jumalan tahdon; kieltämällä Jumalan tahdon ihminen kapinoi Jumalaa vastaan, osoittaa epäuskonsa; epäusko, Jumalan kieltäminen, johtaa ikuiseen kadotukseen. Naispappeuden vastaustajien mielipiteiden taustalla on siten aito, vakavasti otettava helvetin pelko. Jos naisten toimiminen palkattuina pappeina on vastustajien mielestä syntiä, pahaa, ovatko myös naispapit pahoja? Hehän syyllistyvät tietoisesti Jumalan tahdon vastaiseen tekoon.

Naispappien vastustajat toteavat, että ensinnäkin ainoastaan Jumalalla on tuomiovalta näissä asioissa ja toisaalta etteivät naiset, jotka tekevät työtä pappeina, ole ihmisinä pahempia kuin muut. Suomen Ev.Lut. Kansanlähetyksen näkökulman naispappeuteen omaksunut Jussi-Heikki Mäenpää toteaa nettikirjoituksesaan Onko naispappeus kapinaa vai edistystä: "En vihaa ketään naispappia ihmisenä. Monet heistä ovat todella mukavia ihmisiä ja varmasti todella hyviä ja siunauksellisia työntekijöitä muissa hengellisissä tehtävissä, sellaisissa jotka Jumala on tarkoittanut myös naisille. Minulle ei ole ongelmia tervehtiä heitä esim. ruokakaupoissa ja jos he ovat "siviilihenkilöinä" jossain tilaisuudessa kuuntelijan paikalla, ei se minua haittaa."

Tällainen tekojen irrottaminen ihmisestä itsestään on täysin dualistisen kristinuskon mukaista. Luterilaisuuteen jopa kuuluu oppi kahdesta regimentistä, maallisesta ja hengellisestä, jotka toteutuvat virkojen kautta. Näin ollen se, mitä ihminen on ja se, mitä ihminen tekee, voidaan suhteellisen vaivattomasti erottaa toisistaan. Irrottaessaan naisten teot heidän muusta olemisestaan vastustajat saavat naiset näyttämään toisaalta liberaaleilta, toisaalta liberaalien harhaannuttamilta, syyntakeettomilta.

Syyntakeettomuudessaan naispapit ovat uskossaan vähemmän vakavasti otettavia, liberaalien, miespuolisten uskonnolista valtaa pitävien hairahduttamia, heikkoja astioita. Vastuuttomia olentoja, jotka eivät ole ensin kysyneet asiaa "kotona omilta miehiltään". Vaikka liberaalit joutuvatkin kadotukseen, saattavat pappeina toimivat naiset olla liian tyhmiä edes helvettiin.

Vielä Mäenpäätä siteeraten: "Koska naispappeus on yksi osa liberaaliteologiaa, voi naisen harjoittamaa paimenuutta pitää täysin rinnastettavissa siihen että annetaan jonkun liberaalin puhua Kansanlähetyksen ja jonkun paikallisseurakunnan yhteisissä tilaisuuksissa. Siitäkin huolimatta vaikka kyseinen naispappi ei esim. kiistäisikään neitseestä syntymistä tai Helvetin olemassaoloa yms. Tästä pääsemmekin erääseen aiheeseen, joka sinänsä ei liity varsinaiseen aiheeseen mutta mikä olisi tässä tapauksessa väärin jättää käsittelemättä, eli kysymykseen voivatko liberaalit pelastua. - Mutta mitä enemmän toimimme tietoisesti Jumalan sanan vastaisesti emmekä tee siitä parannusta, niin sen kauemmas Hänestä ajaudumme joten tässä suhteessa naispapit ja liberaalit ovatkin hyvin vaarallisella vyöhykkeellä."

Mielenkiintoista analysointia. Mitä puheisiin Helvetin pelosta tulee, niin vaikka naispappeuden vastustaminen ei ketään pelastakaan, on Jumalan sanan kanssa leikkiminen vaarallista, joten oikeilla jäljillä ollaan. Haluan varmuuden vuoksi tuoda vielä kerran esiin sen, että kuka tahansa mieskään ei ole sopiva seurakunnan paimenksi. Tätä tarkoitan kun puhun esim. Helvetin olemassaolon ja neitseestä syntymisen kieltäjistä. Lisäksi on monia konservatiivisia naisia, jotka torjuvat naispappeuden yhtä kiivasti mitä itsekin ja pyrkivät vilpittömästi elämään Raamatun oppien mukaisesti. Mitä tekojen irrottaminseen ihmisestä itsestään tulee, niin pitääkö kirjoittaja jotenkin kaksinaamaisena sitä, että toteutamme Jumalan kehoitusta rakastaa myös vihamiehiämme suhtautuessamme rakkaudella naispappeihin, joista on tuskin tarpeellista käyttää niinkin rankkaa nimikettä kuin vihamies? Haluan tuoda esiin myös sen, että vaikka Kansanlähetys onkin hengellinen kotini, kaikki se mitä tällä kirjoitan, ei välttämättä ole Kansanlähetyksen virallista ajattelua. Ei niin että kirjoittaja yrittäisi tietoisesti näin väittää, mutta sellaiseen väärinkäsitykseen häntä lukiessa voi helposti päätyä. Lisäksi kantani naispappeuteen ei ole vain Kansanlähetyksen kanta, vaan se on ennen kaikkea Raamatun kanta.

Sanoessaan, että pappeina toimivat naiset saattavat olla liian tyhmiä edes helvettiin, Lindblad saa minut näyttämään jokseenkin sovinistiselta. Kuten hän itsekin totesi, vain Jumalalla on valta tuomita ihmisiä kadotukseen. Tätä mieltä olen itsekin enkä siksi ala täällä julistaa kadotustuomioita, vaikka on aivan selvää, että suurin osa niistä "kristityistä", joita Jeesus ei viimeisellä tuomiolla tunne (Matt. 7:23) ja jotka näinollen joutuvat Helvettiin, ovat juuri näitä liberaaleja. Pelastava usko ja suhtautuminen Jumalan sanaan kun eivät ole täysin irti toisistaan (Hes. 33:13). Vaikka kirjoituksesta tuleekin esiin se, että en ajattele ihmisellä olevan tuomiovaltaa, on Lindblad jättänyt kirjoitustani lainatessaan tietoisesti pois kohdan, jossa sanon Jeesuksen kuolleen ristillä myös naispappeuden puolesta. Kirjoitusta lukiessani eräs paikalla ollut veli totesi, että puhe syntien sovittamisesta ei yleensä olekaan liberaalien mieleen.

Kuten jo aikaisemmin totesin, niin papiksi ryhtymisessä saattaa joidenkin naisten kohdalla olla kysymys vilpittömästä sokeudesta tietoisen kapinan sijaan. Mutta jokaiselle pappisvihkimyksen ottaneelle naiselle tulisi tuoda esiin se, että kyseinen virka on tarkoitettu vain miehille. Sen jälkeen, mikäli he kuitenkaan eivät tee asiasta parannusta ja luovu pappisvirasta, muuttuu se vähitelleen tietoiseksi kapinaksi Jumalaa vastaan.

Se hyvä puoli, mikä tuossa kirjoituksessa on, oli se, että se sai minut näkemään muutamia kielellisesti hyvinkin kömpelöitä ilmaisuja omassa kirjoituksessani, joihin tein muutamia korjauksia ja tarkennuksia. Palauteosioissa säilytin tekstin alkuperäisasussaan.

10.9.2006

Onhan täällä asiaakin, mutta tosta naispappeusjutusta en kyllä menisi sanoon ihan noin. Etkö säkin menis kuuntelemaan mieluummin sellaista naispappia, joka julistaa suoraa lain ja armon saarnaa, kuin jotain liberaalia miestä jonka mukaan kaikki pääsevät Taivaaseen, homous olis hyväksyttävää yms.

En muista koskaan törmänneeni mainitsemasi kaltaisiin naispappeihin. En nyt väitä etteikö sellaisia voisi olla. Enkä myöskään että jokainen naispappi ajattelisi kaikkien pääsevän Taivaaseen tai homouden olevan hyväksyttävää yms. Mutta koen naispappeuden olevan yksi osa liberaaliteologiaa, joten pidän naisen harjoittamaa paimenuutta täysin rinnastettavissa siihen että kuuntelee jotakuta liberaalia.

11.10.2005

Mietin tossa, että kun sun mielestä naispappeus on väärin. Ok. Mutta onks se sun mielestä myös niin, että naiset ei saa mennä puhumaan esim. nuortenilloissa eteen koska Raamatussa sanotaan, että olkoon naiset vaiti. Mun mielipide on että papit yleensä ei välttämättä ole edes uskossa tänäpäivä. Olen luterilainen joka käy vapaa- ja helluntaiseurakunnassa. Ja niissä pastorit ovat ihania Jumalan miehiä. Mutta myös niissä seurakunnissa naiset saavat astua esiin ja puhua jos Jumala on heille asiaa suonut. Esim. minä olen kerran pari ollut edessä. Ja hellareissa nainen vetää ylistys ja rukous iltaa ja nuorteniltaa. Vapaaseurakunnassa nainenkin puhuu... Onko se sun mielestä väärin, että naiset ovat alkaneet levittää Jumalan sanaa myös seurakunnissa, pitävät saarnaa...?

Nuortenilloissapa ei ole kysymys jumalanpalveluksesta eikä seurakunnan pääkokouksesta, jossa tapahtuvaa saarnaa tuo naisen puhekielto koskee. Eikä ylistyksen johtaja, samoin kuin nuorisotyönohjaaja, ole sama asia mitä seurakunnan paimen, vaan seurakunnan palvelija. Kyllähän Raamattukin antaa naiselle luvan profetoida ja lukea esirukouksia (1. Kor. 11:5), joten jos jollakulla naispuolisella maallikolla on painavaa sanottavaa meille kristityille jossain muussa tilanteessa kuin saarnassa niin ei muuta kuin esittämään asiansa.

8.11.2004

Puheesi naispappeudesta ärsyttivät. En tiedä oletko tietoinen asiasta, mutta ns. alkuseurakunnissa nimenomaan naiset hoitivat "opettajan" virkaa, eivät miehet. Sitä paitsi, eihän Raamatun aikana edes ollut nykyisen kaltaista pastorin virkaa olemassakaan, joten eihän niitä voi verrata keskenään!

Kysyisin vielä, että miksi meidän tulisi elää samalla tavalla kuin ihmiset joskus 2000 vuotta sitten elivät? Pitäisikö muidenkin asioiden olla samalla tavalla kuin silloin, mustat olisivat orjia valkoisille jne? Maailma muuttuu, ja ihmisten tulisi muuttua sen mukana. Jos nojaa johonkin, mikä on ollut tapana vuosituhansia sitten, on jo pahasti kehityksestä jäljessä.

Mihinkähän tuollainen tieto perustuu, että alkuseurakunnissa nimenomaan naiset hoitivat "opettajan" virkaa, eivät miehet? Eipähän ainakaan Raamattu kerro tuollaista enkä ole törmännyt myöskään siihen että historiankirjat puhuisivat tuollaisen puolesta. Olen kyllä tietoinen siitä, että Raamatun aikana naispappeus oli hyvinkin yleistä pakanauskonnoissa (esim. Delfoin kuuluisa oraakkeli) mutta nyt onkin kysymys kristillisestä alkuseurakunnasta. Ja vaikka nykyisen kaltaista pastorin virkaa ei olisi ollutkaan, niin pastori on silti seurakunnan paimen ja velvollinen opettamaan seurakunnassa.

Kuten juuri sanoin, niin Raamattu on Jumalan sanaa 100 % ja voimassa ikuisesti. Maailma kyllä muuttuu mutta meidän kristittyjen ei pidä mukautua sen menoon (Room. 12:2). Tällä tarkoitetaan siis sellaisia asioita jotka ovat ristiriidassa Raamatun kanssa, kuten naispappeus, avoliitot, epäjumalan palvonta tai paljastava pukeutuminen, ei nykyaikaisia asioita kuten autot, tietotekniikka tai joku musiikkityyli. Raamattu ei missään erikseen käske että mustien pitäisi olla orjia valkoisille, mutta kieltää sen sijaan naiselta opettamisen seurakunnan kokouksissa (1. Tim. 2:12).


VALIKKOON